Parhautta! Päivä oli aurinkoinen ja matkani starttasi Tamperetta kohti aamulla seitsemän aikoihin. Parin tunnin reissu meni nopeasti Myrskyntuojaa kuunnellessa.
Kyseessä oli autoihin keskittyvät messut, joiden yhteydessä soitti rock-yhtyeitä hallin D-osassa. Lavaa pitää kommentoida sen verran, että se oli julmetun kokoinen taistelutanner. Deathlike Silence ja Kilpi vetivät kunnon esityksen, jota seuratessa aika lensi. Aholan tapasin ennen ja me rupettelimme hetken. Kilven esityksen jälkeen meninkin jo eturiviin odottamaan Sotureitamme. Odotusta kesti reilun tunnin vielä, kun paikalla järjestetty huutokauppa venähti noin vartilla.
Muu messuyleisökin oli saapunut paikalle reilusti ennen keikan alkua näkemään omat Pirkanmaan poikansa. Kun eturivistä katsoin taakseni, halli näytti olevan aivan täynnä. Eikä ihme, kun kyseessä oli tosiaan kotikenttä. Yleisöstä löytyikin sotureita lapsista vanhuksiin. Tunnelmaa siis piisasi.
Taistelu käynnistyi alkunauhalla hepohirnauhduksineen ja yleisö villiintyi. Aloituksena toimi nimikkokappale, jota seurasi uutukainen Voiman vartijat. Yleisön ja yhtyeen välillä oli selvä kontakti. Metallitotuutta riitti koko esityksen ajan. Muutamia pieniä teknisiä ongelmia oli, mutta ne eivät menoa haitanneet. Bändi oli vedossa ja setti toimi. Kappaleita tuli tasaisesti kaikilta levyiltä, uudetkin kappaleet sopivat mukaan kuin miekka soturille. Päätöksenä kuultiin euroviisukappale Missä miehet ratsastaa, ja encorena vanhat hitit Orjatar ja Taivas lyö tulta, jolloin Pirkkahalli yhtyi laulantaan.
Fiilikset olivat mahtavat ja ääneni oli mennyt. Oli upeaa nähdä Teräsbetoni pitkästä aikaa lavalla. Keikan jälkeen tapahtui perinteinen fanien kättely ja nimikirjoituksien jako. Kiitin yhtyettä hyvästä setistä ja Aholan kanssa otimme pari kaverikuvaa. Kesän taisteluita odotellessa; Veljeys, Kunnia, Totuus!



